Puheeni on välillä outoa. Tähän asti artikulaationi on kuitenkin tarjonnut enemmän humoristisia tilanteita ja reaktioita, kuin ongelmia. Asia kuitenkin alkoi enemmän pohdituttamaan ja tiedonhalu nosti päätään. Päädyin tutkimaan mikä kaikki voi vaikuttaa ihmisen puheentuottamiseen. " Autismikirjon häiriön ja puheen sujuvuuden häiriöiden taustoissa voisi olla joitakin yhteneväisiä piirteitä. Änkytyksenkaltaista toistoa sekä korjaamattomia motorisia virheitä voivat selittää poikkeavuudet toiminnanohjauksessa ja motorisissa taidoissa sekä puheen palautejärjestelmässä. Näiden lisäksi myös kielellisten taitojen poikkeavuudet voivat vaikuttaa osaltaan puheen sujumattomuuteen. " Sanon tahattomasti sanoja. Usein vasta sanomisen jälkeen rekisteröin mitä suustani tuli ulos. Mitä enemmän olen kierroksilla ja nauttinut kofeiinia, sitä enemmän tätä tapahtuu. Tämä on alkanut myös vasta aikuisiällä. Ainakaan en muista lapsena olleen samanlaista. Kokemani puhehäiriöt voi oikeastaan jakaa 4...

Tällä viikolla vietetään autismitietoisuuden viikkoa.  Sain autismiliitolta pyynnön, että osallistuisin kirjoittamalla #AsenneEiMaksaMitään teemalla. Niin monesti saa lukea voimalauseita kuinka elämä on asenteesta kiinni, tai kuinka asenne ratkaisee kaiken. Mutta kuinka moni näiden voimalauseiden viljelijöistä ja somepostaajista oikeasti on pysähtynyt miettimään, että toteuttaako itse omalla toiminnallaan näitä asioita, joita paukuttaa esille?  On hienoa kehuskella sillä, että on avoin persoona ja hyväksyy kaikenlaiset ihmiset, kunnes joku pieni ja yksinkertainen asia näyttää, että pitkälti kyse on jonkin sortin kaksoismoralismista tai ymmärtämättömyydestä sitä kohtaan, mitä nuo termit oikeasti tarkoittavat. Erilaisuus on hienoa, se on rikkaus!   Erilaisuus on hienoa niin pitkään, kunnes itse on se erilainen "normaaleiden" valtakunnassa ja omaa erilaisen käsityksen elämästä neurokirjon ihmisenä. Voisi siis sanoa, että erilaisuus on hienoa, kunhan ei ole liian erilainen. H...

Nirso, rääppijä, ronkeli, pikkutarkka, nirppanokka.  Näitä sanoja sain kuulla koko lapsuuteni. Koulun ruokalassa oli pakko istua, kunnes oli kaiken ottamansa ruuan syönyt. Hirveitä aikoja ja hirveitä kumiperunoita. "Autismikirjolla tyypillistä on erikoinen kiinnostus suhteessa ruokaan tai kiinnostuksen puute. Joillekin lapsille pureskelu on vaikeaa. Joillekin ruoan koostumus ja tuntuma suussa on haaste. Jonkun on hankala tunnistaa kehon tuntemuksia, kuten nälkää ja janoa."  On tärkeää että ruoka näyttää, tuoksuu, maistuu ja on koostumukseltaan sellaista mitä sen mielestäni pitäisi olla. Vääränlainen ruoka on itselleni isohko triggeri. Kouluruokailut, työpaikkaruokailut tai toisen tekemät ruuat nostavat aina hien otsalleni, sillä tiedän, että ruuassa on 70% varmuudella jotain vialla. Myös tietynlainen rutiininomaisuus, joustamattomuus ja turvallisuus kulminoituvat ruokailujen suhteen. Olen keksinyt sloganin niille ketkä gastronomista kapeakatseisuuttani ihmettelevät: "Syö...

 Kekustelu vaatii pelkän puheen tuottamisen lisäksi vuorovaikutusta, joka on perusta kommunikoinnille. Ihmiset puhuvat keskenään vaihtaen lauseita, mielipiteitä ja tietoa. Kommunikoinnin sisältö muokkautuu jatkuvasti jokaisen lauseen jälkeen luonnollisen jouhevasti. Kaikilla on mukavaa ja kommunikointi tulee kuin itsestään. Ketään ei varmaankaan yllätä, että yllä mainittu ei välttämättä ole näin helppoa neurokirjoon kuuluvalle henkilölle.  On hankalaa yhtyä keskusteluun mukaan joka näyttäytyy yleensä seuraavanlaisesti: Ei pysy aina kärryillä keskustelusta. Ei sisäistä milloin on enää relevanttia sanoa, mitä mielessä oli. Ei oikein osaa arvoida koska ennättää sanoa mielessä olevan asian. Ei kykene seuraamaan, jos keskustelu kulkee liikaa "aasinsiltoja". Turhautuu, jos keskustelu ei ole hedelmällistä ja relevanttia, tai ei etene nopeasti. Ei ymmärrä mitä toinen osapuoli yrittää viestitää kommunikaatiollaan. Jos yrittää kaikkensa että yhtyy mukaan keskusteluun voi lopputulema pi...