Kaksin aina kaunihimpi
Kaksin aina kaunihimpi
Rohkenin kysyä eräältä henkilöltä, josko hän lähtisi kanssani kohti yhteistä päämäärää. Tätä henkilöä en ole kauaa tuntenut, mutta heti tavattua tuli tunne sielunsiskosta. Tiedättehän, sellaiset vain kolahtavat yhtä varmasti, kun leipä tippuu voipuoli alaspäin lattialle. Elämissämme on ollut myös paljon samankaltaisuuksia.
Koin, että hänellä olisi paljon annettavaa.
Tarinoita kerrottavana.
Kokemuksia repullinen.
Lempeä katse, rauhoittava ääni.
Ymmärtäväinen sielu.
Jatkossa saatte nauttia myös hänen kirjoituksistaan.
Jotta pystyisimme olemaan helpommin tavoitettavissa, vaikuttamaan ja antamaan vertaistukea/ tietoa neurokirjosta vielä laajemmin, perustimme tämän tutun blogin lisäksi
Ne löytyvät tutulla MurojaTiskiin nimellä.
Tulevaisuus ounastelee meille kahdelle myös vielä suurempia asioita neurokirjon parissa. Mutta niistä ollaan vielä ihan hys hys.
Kun on visio, tahtoa, vahvuutta, intohimoa, ja löytää sen mitä haluaa tehdä. Silloin on turha jäädä laakereille makaamaan.
Pitää ottaa tuulesta kiinni, kun se vie eteenpäin.
