Mäkin kommunikoin

 Kekustelu vaatii pelkän puheen tuottamisen lisäksi vuorovaikutusta, joka on perusta kommunikoinnille.

Ihmiset puhuvat keskenään vaihtaen lauseita, mielipiteitä ja tietoa. Kommunikoinnin sisältö muokkautuu jatkuvasti jokaisen lauseen jälkeen luonnollisen jouhevasti. Kaikilla on mukavaa ja kommunikointi tulee kuin itsestään.

Ketään ei varmaankaan yllätä, että yllä mainittu ei välttämättä ole näin helppoa neurokirjoon kuuluvalle henkilölle. 

On hankalaa yhtyä keskusteluun mukaan joka näyttäytyy yleensä seuraavanlaisesti:

  • Ei pysy aina kärryillä keskustelusta.
  • Ei sisäistä milloin on enää relevanttia sanoa, mitä mielessä oli.
  • Ei oikein osaa arvoida koska ennättää sanoa mielessä olevan asian.
  • Ei kykene seuraamaan, jos keskustelu kulkee liikaa "aasinsiltoja".
  • Turhautuu, jos keskustelu ei ole hedelmällistä ja relevanttia, tai ei etene nopeasti.
  • Ei ymmärrä mitä toinen osapuoli yrittää viestitää kommunikaatiollaan.

Jos yrittää kaikkensa että yhtyy mukaan keskusteluun voi lopputulema pitää sisällään jotain seuraavaa:

  • Keskeyttää jatkuvasti muita, mikä voi hävettää ja saa keskustelun takkuamaan ja muut hermostumaan.
  • Puhuu päälle, koska on arvioinut väärin aloituskohdan.
  • Jos aihe kiinnostaa tai on mielenkiintoinen, jyrää muut puheentulvalla.
  • Tulee sanotuksi muiden mielestä epäoleellisia kommentteja, vaikka ne olisivat neurokirjoisen mielestä relevantteja.
  • Ei osaa säädellä äänensävyään joka johtaa väärintulkitsemiseen.
Keskustelutaidoissa on tärkeää osata olla vuorovaikutuksessa ja kyetä tulkitsemaan pieniä muuttujia tarinankerronnassa.

 Pitää ottaa huomioon toisen tunteet ja mielipiteet, miettiä kuinka ilmaisee asian ennen kuin sanoo sen, miettiä äänensävyä ja painotuksia, ennakoida mihin suuntaan keskustelu kehittyy. Pitää noudattaa sääntöjä keskustelun aloituksesta, ylläpitämisestä ja lopettamisesta ja olla omalta vuorovaikutukseltaan joustava, eikä pedanttinen. Erottaa koska on kysessä vitsi, ironia ja sarkasmi, sekä erottaa koska joku on tosissaan ja koska ei. Osata näyttää kiinnostusta ja puhua itse kiinnostavasti. Havaita erinäisiä yhdistäviä tekijöitä aiheiden vaihtuvuuteen liityen kommunikoinnin edetessä. Tähän pakettiin kuuluu vielä oikeat eleet ja ilmeet, sekä se surullisenkuuluisa katsekontakti yhdistettynä lukuisiin ympäristötekijöihin, joita ei aina itse kykene määrittämään.

Kun purkaa hieman osiin kommunikointia, niin yksinkertaisesta keskustelusta muodosuukin iso kokonaisuus, joka pitää sisällään monta palasta, joista lähes kaikkien pitäisi loksahtaa paikalleen. 

Joillekkin keskustelu voi näyttäytyä haasteena, mutta onneksi on olemassa myös keinoja joilla kykenee hieman sitä avittamaan.

Vinkkini ovat seuraavanlaisia:

  • Jos voit, kerro toisille osapuolille mitkä asiat ovat vaikeita. Näin he voivat ottaa sinut huomioon paremmin (toivottavasti).
  • Kerro, että tarvitset aikaa esim. asiaan vastaamiseen ja kysy, voisiko asiaan palata uudestaan hetken kuluttua.
  • Keskeytä rohkeasti, jos et löydä väliä omalle puheenvuorollesi. Muista pahoitella keskeyttämisestä.
  • Kysy, jos et ymmärrä. 
  • Pyydä lisätietoa, jos et vieläkään ymmärrä.
  • Sano, jos et saa selvää. 
  • Sano, jos et kykene kunnolla keskittymään esimerkiksi taustahälyn vuoksi.
  • Opettele kysymyksiä tai huomautuksia, jota voit käyttää keskustelun korjaamisessa.
  • Painota, että tarkoituksesi ei ole loukata sanoessasi asian rehellisesti.
Tietenkään listatut asiat eivät toimi aina, mutta omaa kommunikaatiota ovat ajoittain helpoittaneet.

Kaikista paras olisi päästä harjoittelemaan kommunikaatiota jo lapsuudessa jos huomataan, että on erityisesti haasteita ymmärtää, tai tulla ymmärretyksi. Tähän pitäisi myös reagoida jo varhaiskasvatuksessa ja tukea prosessissa myös myöhemmin.

Muistetaan, että vaikka keskustelu vaatii kommunikointia, vaatii kommunikointi paljon muutakin kuin pelkkää keskustelua. 

Jokainen kommunikoi, omalla tavallaan.