Ihmiset lähtökohtaisesti tarkoittavat hyvää. Näin haluan uskoa. Kaikki eivät kuitenkaan ymmärrä, vaikka selittäisit itsestäsi. Eivät, vaikka kyse olisi läheisistä, yhteisiä vuosia olisi takana 8 tai enemmän, ja syvällisiä keskusteluja on pidetty viinilasien ääressä iltojen pimentyessä. Kapeakatseiset ihmiset turhauttavat. On lähestulkoon aivan sama kuinka yrittää selittää syitä tunteiden/ toiminnan takana, ja mikä johtuu mistäkin. Sanoma ei tavoita kuuntelijaa kuin pinnallisesti.  Ei osata/ haluta katsoa muusta kuin omasta näkökulmasta asioita, ja verrataan omiin kokemuksiin. Aito, syvempi kohtaaminen jää hataraksi, eikä kanna.  Pelätään ehkä avartaa omaa ajattelumaailmaa ja kieltäydytään hyväksymään uutta, joka vaatii paljon oman sisäisen maailmankatsomuksen reflektointia sekä prosessointia.  Pelätään ehkäpä myös tutkia omaa mieltään ja kyseenalaistaa omat "oikeina" pidetyt uskomukset. Monesti kyseiset henkilöt ovat myös jossain määrin sulkeutuneita. Sulkeutuneiden...

Liian ankara itselleen. Vaadin liikaa ja liian nopeasti. Pidän rimani korkealla, jopa liiankin. Vaativan persoonallisuuden piirteet, kuten lääkärinikin totesi.  Jos en täytä itselleni asettamia tavoitteita koen olevani epäonnistunut. Jopa silloin, kun olen saanut aiotun asian tehtyä, mutta en tarpeeksi nopeasti. Ehdottomuus korostuu myös omaan tekemiseen ikävällä tavalla.  Omat saavutukset eivät tunnu tarpeeksi ihmeellisiltä. Ei riitä että olen onnistunut jakamaan lusikkani oikein ja säännöstellyt energiani oikein.  Ei riitä, että olen osallistunut kouluun, tehnyt kodin hoidolliset työt, antanut aikaa koirille, pysynyt kasassa aisti- ärsykkeiden keskellä ja hoitanut muutamat juoksevat asiat. Päässä vain raksuttaa että vielä isommin, enemmän ja paremmin.  Pitäisi olla tyytyväinen, että jaksan myös ne päivät kun kaikki ahdistaa, jumitun, en pysty käymään kaupassa ja pää tuntuu olevan täysin aivosumussa.  Olen juuttunut loputtomaan tyytymättömyyden kierteeseen. Ole...

 Havahduin siihen että focus vaihtui lennosta, ja unohdin kokonaan alkuperäisen asian jota olin aloittanut tekemään.  Päädyin kotitehtävän teosta ruoanlaittoon ja polttamaan ruuan uunissa sillä unohdin sen olemassaolon, koska opettelin cowboy-vislausta TikTokista.  Joskus nämä asiat huvittavat, ja välillä turhauttavat niin paljon ettei veri kierrä. Keskittyminen herpaantuu nopeasti jos kyseessä ei ole mieluinen asia. Aivoni alkavat välittömästi etsiä jotain sijaistoimintoa. Johdattelee ihan muihin juttuihin ilman, että edes välttämättä tiedostaa asiaa. Yleensä havahtuu siihen, että jossain kohtaa huomaa tekevänsä jotakin muuta, kuin mitä pitäisi.  Väkisin ei kykene pitämään keskittymistä yllä. Valot, värit, äänet, huonekalut, puhelin, ikkunasta näkyvä maisema, autotien äänet, loputon ajatusvirta ja oma mielikuvitus, viimeviikkoisen kauppakuitin täsmäämätön loppusaldo. Koska alkaa mammuttimarkkinat, ja mikä olikaan kesällä käyneen nuohoojan nimi?  Monesti toistan...