Kaksin aina kaunihimpi Rohkenin kysyä eräältä henkilöltä, josko hän lähtisi kanssani kohti yhteistä päämäärää. Tätä henkilöä en ole kauaa tuntenut, mutta heti tavattua tuli tunne sielunsiskosta. Tiedättehän, sellaiset vain kolahtavat yhtä varmasti, kun leipä tippuu voipuoli alaspäin lattialle. Elämissämme on ollut myös paljon samankaltaisuuksia. Koin, että hänellä olisi paljon annettavaa. Tarinoita kerrottavana. Kokemuksia repullinen. Lempeä katse, rauhoittava ääni. Ymmärtäväinen sielu.  Jatkossa saatte nauttia myös hänen kirjoituksistaan. Jotta pystyisimme olemaan helpommin tavoitettavissa, vaikuttamaan ja antamaan vertaistukea/ tietoa neurokirjosta vielä laajemmin, perustimme tämän tutun blogin lisäksi  FB  &   IG sivut.  Ne löytyvät tutulla MurojaTiskiin nimellä.  Tulevaisuus ounastelee meille kahdelle myös vielä suurempia asioita neurokirjon parissa. Mutta niistä ollaan vielä ihan hys hys. Kun on visio, tahtoa, vahvuutta, intohimoa, ja löytää sen mitä haluaa tehdä. Silloin on

 Ihmiset lähtökohtaisesti tarkoittavat hyvää. Näin haluan uskoa. Kaikki eivät kuitenkaan ymmärrä, vaikka selittäisit itsestäsi. Eivät, vaikka kyse olisi läheisistä, yhteisiä vuosia olisi takana 8 tai enemmän, ja syvällisiä keskusteluja on pidetty viinilasien ääressä iltojen pimentyessä. Kapeakatseiset ihmiset turhauttavat. On lähestulkoon aivan sama kuinka yrittää selittää syitä tunteiden/ toiminnan takana, ja mikä johtuu mistäkin. Sanoma ei tavoita kuuntelijaa kuin pinnallisesti.  Ei osata/ haluta katsoa muusta kuin omasta näkökulmasta asioita, ja verrataan omiin kokemuksiin. Aito, syvempi kohtaaminen jää hataraksi, eikä kanna.  Pelätään ehkä avartaa omaa ajattelumaailmaa ja kieltäydytään hyväksymään uutta, joka vaatii paljon oman sisäisen maailmankatsomuksen reflektointia sekä prosessointia.  Pelätään ehkäpä myös tutkia omaa mieltään ja kyseenalaistaa omat "oikeina" pidetyt uskomukset. Monesti kyseiset henkilöt ovat myös jossain määrin sulkeutuneita. Sulkeutuneiden ihmisten

Puheeni on välillä outoa. Tähän asti artikulaationi on kuitenkin tarjonnut enemmän humoristisia tilanteita ja reaktioita, kuin ongelmia. Asia kuitenkin alkoi enemmän pohdituttamaan ja tiedonhalu nosti päätään. Päädyin tutkimaan mikä kaikki voi vaikuttaa ihmisen puheentuottamiseen. " Autismikirjon häiriön ja puheen sujuvuuden häiriöiden taustoissa voisi olla joitakin yhteneväisiä piirteitä. Änkytyksenkaltaista toistoa sekä korjaamattomia motorisia virheitä voivat selittää poikkeavuudet toiminnanohjauksessa ja motorisissa taidoissa sekä puheen palautejärjestelmässä. Näiden lisäksi myös kielellisten taitojen poikkeavuudet voivat vaikuttaa osaltaan puheen sujumattomuuteen. " Sanon tahattomasti sanoja. Usein vasta sanomisen jälkeen rekisteröin mitä suustani tuli ulos. Mitä enemmän olen kierroksilla ja nauttinut kofeiinia, sitä enemmän tätä tapahtuu. Tämä on alkanut myös vasta aikuisiällä. Ainakaan en muista lapsena olleen samanlaista. Kokemani puhehäiriöt voi oikeastaan jakaa 4

Tällä viikolla vietetään autismitietoisuuden viikkoa.  Sain autismiliitolta pyynnön, että osallistuisin kirjoittamalla #AsenneEiMaksaMitään teemalla. Niin monesti saa lukea voimalauseita kuinka elämä on asenteesta kiinni, tai kuinka asenne ratkaisee kaiken. Mutta kuinka moni näiden voimalauseiden viljelijöistä ja somepostaajista oikeasti on pysähtynyt miettimään, että toteuttaako itse omalla toiminnallaan näitä asioita, joita paukuttaa esille?  On hienoa kehuskella sillä, että on avoin persoona ja hyväksyy kaikenlaiset ihmiset, kunnes joku pieni ja yksinkertainen asia näyttää, että pitkälti kyse on jonkin sortin kaksoismoralismista tai ymmärtämättömyydestä sitä kohtaan, mitä nuo termit oikeasti tarkoittavat. Erilaisuus on hienoa, se on rikkaus!   Erilaisuus on hienoa niin pitkään, kunnes itse on se erilainen "normaaleiden" valtakunnassa ja omaa erilaisen käsityksen elämästä neurokirjon ihmisenä. Voisi siis sanoa, että erilaisuus on hienoa, kunhan ei ole liian erilainen. Harva

Nirso, rääppijä, ronkeli, pikkutarkka, nirppanokka.  Näitä sanoja sain kuulla koko lapsuuteni. Koulun ruokalassa oli pakko istua, kunnes oli kaiken ottamansa ruuan syönyt. Hirveitä aikoja ja hirveitä kumiperunoita. "Autismikirjolla tyypillistä on erikoinen kiinnostus suhteessa ruokaan tai kiinnostuksen puute. Joillekin lapsille pureskelu on vaikeaa. Joillekin ruoan koostumus ja tuntuma suussa on haaste. Jonkun on hankala tunnistaa kehon tuntemuksia, kuten nälkää ja janoa."  On tärkeää että ruoka näyttää, tuoksuu, maistuu ja on koostumukseltaan sellaista mitä sen mielestäni pitäisi olla. Vääränlainen ruoka on itselleni isohko triggeri. Kouluruokailut, työpaikkaruokailut tai toisen tekemät ruuat nostavat aina hien otsalleni, sillä tiedän, että ruuassa on 70% varmuudella jotain vialla. Myös tietynlainen rutiininomaisuus, joustamattomuus ja turvallisuus kulminoituvat ruokailujen suhteen. Olen keksinyt sloganin niille ketkä gastronomista kapeakatseisuuttani ihmettelevät: "Syö

 Kekustelu vaatii pelkän puheen tuottamisen lisäksi vuorovaikutusta, joka on perusta kommunikoinnille. Ihmiset puhuvat keskenään vaihtaen lauseita, mielipiteitä ja tietoa. Kommunikoinnin sisältö muokkautuu jatkuvasti jokaisen lauseen jälkeen luonnollisen jouhevasti. Kaikilla on mukavaa ja kommunikointi tulee kuin itsestään. Ketään ei varmaankaan yllätä, että yllä mainittu ei välttämättä ole näin helppoa neurokirjoon kuuluvalle henkilölle.  On hankalaa yhtyä keskusteluun mukaan joka näyttäytyy yleensä seuraavanlaisesti: Ei pysy aina kärryillä keskustelusta. Ei sisäistä milloin on enää relevanttia sanoa, mitä mielessä oli. Ei oikein osaa arvoida koska ennättää sanoa mielessä olevan asian. Ei kykene seuraamaan, jos keskustelu kulkee liikaa "aasinsiltoja". Turhautuu, jos keskustelu ei ole hedelmällistä ja relevanttia, tai ei etene nopeasti. Ei ymmärrä mitä toinen osapuoli yrittää viestitää kommunikaatiollaan. Jos yrittää kaikkensa että yhtyy mukaan keskusteluun voi lopputulema pi

Liian ankara itselleen. Vaadin liikaa ja liian nopeasti. Pidän rimani korkealla, jopa liiankin. Vaativan persoonallisuuden piirteet, kuten lääkärinikin totesi.  Jos en täytä itselleni asettamia tavoitteita koen olevani epäonnistunut. Jopa silloin, kun olen saanut aiotun asian tehtyä, mutta en tarpeeksi nopeasti. Ehdottomuus korostuu myös omaan tekemiseen ikävällä tavalla.  Omat saavutukset eivät tunnu tarpeeksi ihmeellisiltä. Ei riitä että olen onnistunut jakamaan lusikkani oikein ja säännöstellyt energiani oikein.  Ei riitä, että olen osallistunut kouluun, tehnyt kodin hoidolliset työt, antanut aikaa koirille, pysynyt kasassa aisti- ärsykkeiden keskellä ja hoitanut muutamat juoksevat asiat. Päässä vain raksuttaa että vielä isommin, enemmän ja paremmin.  Pitäisi olla tyytyväinen, että jaksan myös ne päivät kun kaikki ahdistaa, jumitun, en pysty käymään kaupassa ja pää tuntuu olevan täysin aivosumussa.  Olen juuttunut loputtomaan tyytymättömyyden kierteeseen. Olen tottunut vertaamaan om

 Havahduin siihen että focus vaihtui lennosta, ja unohdin kokonaan alkuperäisen asian jota olin aloittanut tekemään.  Päädyin kotitehtävän teosta ruoanlaittoon ja polttamaan ruuan uunissa sillä unohdin sen olemassaolon, koska opettelin cowboy-vislausta TikTokista.  Joskus nämä asiat huvittavat, ja välillä turhauttavat niin paljon ettei veri kierrä. Keskittyminen herpaantuu nopeasti jos kyseessä ei ole mieluinen asia. Aivoni alkavat välittömästi etsiä jotain sijaistoimintoa. Johdattelee ihan muihin juttuihin ilman, että edes välttämättä tiedostaa asiaa. Yleensä havahtuu siihen, että jossain kohtaa huomaa tekevänsä jotakin muuta, kuin mitä pitäisi.  Väkisin ei kykene pitämään keskittymistä yllä. Valot, värit, äänet, huonekalut, puhelin, ikkunasta näkyvä maisema, autotien äänet, loputon ajatusvirta ja oma mielikuvitus, viimeviikkoisen kauppakuitin täsmäämätön loppusaldo. Koska alkaa mammuttimarkkinat, ja mikä olikaan kesällä käyneen nuohoojan nimi?  Monesti toistan "keskity ihminen&q

 Liian kirjaimellinen ajattelu ja ylianalysointi. Nämä tuovat haasteita sosiaalisiin tilanteisiin, varsinkin jos kyseessä on vieraampia henkilöitä. Silloin kanssakäyminen ja tulkinta kahden ihmisen välillä on vaikeampaa. Puolin ja toisin.  Nokkela sanailu,  sarkasmi, kielikuvat  ja sivaltaminen kuuluvat aivan tavalliseen jokapäiväiseen kommunikaatioon. Niiden käyttäminen/ymmärtäminen oikealla tavalla vaatii sosiaalista pelisilmää, tilanteiden hahmotusta sekä vastapuolen oikeanlaista tulkintaa.   Tähän vielä sanakäänteet, uudet slangisanat, lyhenteet ja englannista lainatut sanat. Alkaa olla aika iso paketti nepsyllä tulkattavana. Ebin, nuubi, wörtti, fomo, smh, imo, fyi, mintti, cringe.  Jos kysyt mitä joku sana tarkoittaa, olet boomer ja nolo.  Useasti ei kerkeä mukaan lentävään keskusteluun esimerkiksi ryhmässä, jossa ei oteta huomioon kuin äänekkäimpien ja nopeimpien artikulaatio. En aina ennätä purkaa kuulemaani  mielessäni tarpeeksi nopeasti. Jään ylitulkitsemaan tiettyjä sanoja,

Epätietoisuus, äkilliset ja yllättävät muuttujat voivat saada olon hyvin epämukavaksi ja ahdistuneeksi. Nuorempana näiden asioiden kanssa oli hankalaa elää. Ihminen, joka tarvitsee paljon informaatiota pystyäkseen toimimaan kuormittuu sen puutteesta, joka johtaa toiminnanohjauksen ongelmiin, sekä mahdollisesti tunnepuolen säätelyn ongelmiin. " Autismikirjon henkilön toimintakyky heikkenee stressitilanteissa erityisesti ja palautuu hitaammin. " Tiettyjä asioita oli paljon vaikeampi sisäistää ja oppia, kuin neurotyypillisten. Esimerkiksi aikakäsitteiden oppiminen oli todella, TODELLA vaikeata. Samoin numerot, päivämäärät ja nimet.  Minua istutettiin koulun jälkeen pöydän ääressä herätyskellon kanssa ja tivattiin, paljonko kello on. Pöydässä istuttiin kunnes vastaus oli oikein. Aurinko laski monesti ja takamus puutui tässä väsytystaistelussa, kunnes kehitin keinon itselleni.  14 on sama kuin kaksi, mutta ei aina. 18 sama kuin kuusi, mutta ei aina. 15 vaille on sama kuin 45 yli.