Kaksin aina kaunihimpi Rohkenin kysyä eräältä henkilöltä, josko hän lähtisi kanssani kohti yhteistä päämäärää. Tätä henkilöä en ole kauaa tuntenut, mutta heti tavattua tuli tunne sielunsiskosta. Tiedättehän, sellaiset vain kolahtavat yhtä varmasti, kun leipä tippuu voipuoli alaspäin lattialle. Elämissämme on ollut myös paljon samankaltaisuuksia. Koin, että hänellä olisi paljon annettavaa. Tarinoita kerrottavana. Kokemuksia repullinen. Lempeä katse, rauhoittava ääni. Ymmärtäväinen sielu.  Jatkossa saatte nauttia myös hänen kirjoituksistaan. Jotta pystyisimme olemaan helpommin tavoitettavissa, vaikuttamaan ja antamaan vertaistukea/ tietoa neurokirjosta vielä laajemmin, perustimme tämän tutun blogin lisäksi  FB  &   IG sivut.  Ne löytyvät tutulla MurojaTiskiin nimellä.  Tulevaisuus ounastelee meille kahdelle myös vielä suurempia asioita neurokirjon parissa. Mutta niistä ollaan vielä ihan hys hys. Kun on visio, tahtoa, vahvuutta, intohimoa, ja löytää sen mitä haluaa tehdä. Silloin on

 Ihmiset lähtökohtaisesti tarkoittavat hyvää. Näin haluan uskoa. Kaikki eivät kuitenkaan ymmärrä, vaikka selittäisit itsestäsi. Eivät, vaikka kyse olisi läheisistä, yhteisiä vuosia olisi takana 8 tai enemmän, ja syvällisiä keskusteluja on pidetty viinilasien ääressä iltojen pimentyessä. Kapeakatseiset ihmiset turhauttavat. On lähestulkoon aivan sama kuinka yrittää selittää syitä tunteiden/ toiminnan takana, ja mikä johtuu mistäkin. Sanoma ei tavoita kuuntelijaa kuin pinnallisesti.  Ei osata/ haluta katsoa muusta kuin omasta näkökulmasta asioita, ja verrataan omiin kokemuksiin. Aito, syvempi kohtaaminen jää hataraksi, eikä kanna.  Pelätään ehkä avartaa omaa ajattelumaailmaa ja kieltäydytään hyväksymään uutta, joka vaatii paljon oman sisäisen maailmankatsomuksen reflektointia sekä prosessointia.  Pelätään ehkäpä myös tutkia omaa mieltään ja kyseenalaistaa omat "oikeina" pidetyt uskomukset. Monesti kyseiset henkilöt ovat myös jossain määrin sulkeutuneita. Sulkeutuneiden ihmisten

Puheeni on välillä outoa. Tähän asti artikulaationi on kuitenkin tarjonnut enemmän humoristisia tilanteita ja reaktioita, kuin ongelmia. Asia kuitenkin alkoi enemmän pohdituttamaan ja tiedonhalu nosti päätään. Päädyin tutkimaan mikä kaikki voi vaikuttaa ihmisen puheentuottamiseen. " Autismikirjon häiriön ja puheen sujuvuuden häiriöiden taustoissa voisi olla joitakin yhteneväisiä piirteitä. Änkytyksenkaltaista toistoa sekä korjaamattomia motorisia virheitä voivat selittää poikkeavuudet toiminnanohjauksessa ja motorisissa taidoissa sekä puheen palautejärjestelmässä. Näiden lisäksi myös kielellisten taitojen poikkeavuudet voivat vaikuttaa osaltaan puheen sujumattomuuteen. " Sanon tahattomasti sanoja. Usein vasta sanomisen jälkeen rekisteröin mitä suustani tuli ulos. Mitä enemmän olen kierroksilla ja nauttinut kofeiinia, sitä enemmän tätä tapahtuu. Tämä on alkanut myös vasta aikuisiällä. Ainakaan en muista lapsena olleen samanlaista. Kokemani puhehäiriöt voi oikeastaan jakaa 4

Tällä viikolla vietetään autismitietoisuuden viikkoa.  Sain autismiliitolta pyynnön, että osallistuisin kirjoittamalla #AsenneEiMaksaMitään teemalla. Niin monesti saa lukea voimalauseita kuinka elämä on asenteesta kiinni, tai kuinka asenne ratkaisee kaiken. Mutta kuinka moni näiden voimalauseiden viljelijöistä ja somepostaajista oikeasti on pysähtynyt miettimään, että toteuttaako itse omalla toiminnallaan näitä asioita, joita paukuttaa esille?  On hienoa kehuskella sillä, että on avoin persoona ja hyväksyy kaikenlaiset ihmiset, kunnes joku pieni ja yksinkertainen asia näyttää, että pitkälti kyse on jonkin sortin kaksoismoralismista tai ymmärtämättömyydestä sitä kohtaan, mitä nuo termit oikeasti tarkoittavat. Erilaisuus on hienoa, se on rikkaus!   Erilaisuus on hienoa niin pitkään, kunnes itse on se erilainen "normaaleiden" valtakunnassa ja omaa erilaisen käsityksen elämästä neurokirjon ihmisenä. Voisi siis sanoa, että erilaisuus on hienoa, kunhan ei ole liian erilainen. Harva