Älä ota sitä vakavasti
Liian kirjaimellinen ajattelu ja ylianalysointi.
Nämä tuovat haasteita sosiaalisiin tilanteisiin, varsinkin jos kyseessä on vieraampia henkilöitä. Silloin kanssakäyminen ja tulkinta kahden ihmisen välillä on vaikeampaa. Puolin ja toisin.
Nokkela sanailu, sarkasmi, kielikuvat ja sivaltaminen kuuluvat aivan tavalliseen jokapäiväiseen kommunikaatioon. Niiden käyttäminen/ymmärtäminen oikealla tavalla vaatii sosiaalista pelisilmää, tilanteiden hahmotusta sekä vastapuolen oikeanlaista tulkintaa.
Tähän vielä sanakäänteet, uudet slangisanat, lyhenteet ja englannista lainatut sanat. Alkaa olla aika iso paketti nepsyllä tulkattavana.
Ebin, nuubi, wörtti, fomo, smh, imo, fyi, mintti, cringe.
Jos kysyt mitä joku sana tarkoittaa, olet boomer ja nolo.
Useasti ei kerkeä mukaan lentävään keskusteluun esimerkiksi ryhmässä, jossa ei oteta huomioon kuin äänekkäimpien ja nopeimpien artikulaatio. En aina ennätä purkaa kuulemaani mielessäni tarpeeksi nopeasti. Jään ylitulkitsemaan tiettyjä sanoja, takerrun johonkin enkä pysty reagoimaan vastauksella reaaliajassa.
Vaihtoehtoisesti tulkitsen päin honkia kaiken alusta asti ja tulen sanoneeksi jotain niin absurdia, että voi kuulla heinäsirkkojen soiton kiusallisen hiljaisuuden keskellä.
Neurokirjon ihminen ei välttämättä ole kykenemätön keskusteluun. Jos vastakeskustelijat osaavat antaa aikaa/ tilaa, sekä ovat edes hieman samalla aaltopituudella, niin kykenemme viihdyttävään juttutuokioon jossa keskustelu on rikasta, rakentavaa sekä syvällisesti pohtivaa.
Sarkasmia ymmärrän jollain tasolla. Mitä läheisempi ihminen, sitä helpompi tulkita. Joskus sarkasmiin vastaaminen tuottaa haasteita, aina ei tiedä mitä pitäisi vastata. Vai pitääkö vastata mitään?
Jos tietää toisen kuuluvan neurokirjoon, olisi mukavaa ottaa se huomioon kanssakäymisissä. Kyse on kuitenkin tietynlaisesta huomaavaisuudesta toista kohtaan, joka kuuluu sosiaalisiin yhteistyötaitoihin.
Elän mustalla huumorilla. Sitä on vaikea suhtauttaa tilanteisiin, koska rajojen tunnistaminen on hankalaa, jolloin heitetty juttu muuttuu hyvän maun rajoista liian mustaksi kuulijan korvissa.
Viestittely vasta onkin villi länsi. Ilman kattavaa ja perusteellista ulosantia hymiöiden kera saatan tulkita täysin neutraalin viestin negatiiviseksi. Onneksi on ääniviestien mahdollisuus, joka on kohtalaisen hyvä kompromissi kasvokkain keskustelun ja kirjoittamisen väliltä.
Kommentoin tuttavani luontokuvaa: Love it 😍
Ja vastauksena oli: Sairasta💛!
Pitkään mietin että mikä oli sairasta, mihinkä hän viittaa tällä?
Humalaisen miehen lause "mennäänkö tekemään vauvoja" ei tarkoita että hän haluaa kanssani lapsia, vaan todella surkeata iskurepliikkiä ja yhden illan huonolaatuista irtopanoa.
Sanavalinnoilla ja niiden yhteyksillä on suuri merkitys.
Näitä väärin tulkittuja esimerkkejä olisi vaikka kuinka ja paljon.
