Ruoka ja valikoiva syöminen

Nirso, rääppijä, ronkeli, pikkutarkka, nirppanokka. 

Näitä sanoja sain kuulla koko lapsuuteni. Koulun ruokalassa oli pakko istua, kunnes oli kaiken ottamansa ruuan syönyt. Hirveitä aikoja ja hirveitä kumiperunoita.

"Autismikirjolla tyypillistä on erikoinen kiinnostus suhteessa ruokaan tai kiinnostuksen puute. Joillekin lapsille pureskelu on vaikeaa. Joillekin ruoan koostumus ja tuntuma suussa on haaste. Jonkun on hankala tunnistaa kehon tuntemuksia, kuten nälkää ja janoa." 

On tärkeää että ruoka näyttää, tuoksuu, maistuu ja on koostumukseltaan sellaista mitä sen mielestäni pitäisi olla. Vääränlainen ruoka on itselleni isohko triggeri. Kouluruokailut, työpaikkaruokailut tai toisen tekemät ruuat nostavat aina hien otsalleni, sillä tiedän, että ruuassa on 70% varmuudella jotain vialla. Myös tietynlainen rutiininomaisuus, joustamattomuus ja turvallisuus kulminoituvat ruokailujen suhteen.

Olen keksinyt sloganin niille ketkä gastronomista kapeakatseisuuttani ihmettelevät: "Syön vain sellaista, missä kaikki komponentit ovat kohdillaan"

Nuorempana valikoivuus ruuan suhteen rajoitti syömistäni. Silloin myös sietokynnykseni oli matalampi, kuin mitä näin vanhemmalla iällä. Itsesäätelyn heikkous näkyi ja kuului kotona ruokapöydän ääressä, eikä vahva temperamenttini antanut kasvattajilleni armoa väsytystaistelussa ruokailujen suhteen. Onneksi omat vanhempani eivät lukeudu pakkosyöttäjien joukkoon. Lähinnä suostuttelivat aikansa ja lopettivat turhautuneena "ylinirson" lapsensa kanssa, sillä ruokailuni olivat kuitenkin tarpeeksi monipuolisia ja ravintorikkaita. Jälkikäteen miettien ainoa mitä en saanut tarpeeksi oli neste. 

En edelleenkään tunne janontunnetta, tai jos tunnen niin muutama kulaus vettä riittää sen sammuttamiseen. Juon ehkä päivässä 2-3dl nestettä. Kahvia taas menee tuplaten, joka on diureetti. 

"Yliherkästi reagoivat lapset ovat usein valikoivia syöjiä, herkkiä ruoan koostumukselle, ulkonäölle, lämpötilalle, maulle ja hajulle"

Tässä muutamia itselleni mieleen tulevia ruokarajoitteitani/tapoja: 

  • Perunaa ei voi syödä kuin tietyissä muodoissa. 
  • Riisiä voi ainoastaan syödä kanan kanssa. 
  • Vihanneksia ei voi sekoittaa kastikkeisiin ja ruokiin ihan miten lystää. 
  • Pavut on ehdoton nou nou kaikkialla muualla, paitsi englantilaisella aamupalalla ja meksikonpadassa. 
  • Sitrushedelmien pitää olla tietyn makuisia ja näköisiä, että niitä voi syödä. 
  • Jäätelö ei saa olla liian paksua 
  • Lihassa ei saa olla yhtään valkoista
  • Kaikki ruuat eivät saa koskea toisiinsa lautasella, mutta on ruokia joiden joukkoon esim. Salaatti täytyy sekoittaa
  • Ruuan koostumuksen ja lämpötilan pitää olla oikeat
  • Terävät sipsit sattuvat suuhun
  • Voi ei saa sulaa paahtoleivälle, koska muuten leivän koostumus muuttuu
  • Tiettyjen ruokien kanssa on pakko olla tietyt lisukkeet, muuten en niitä voi syödä. Esim. mustamakkara ja puolukkahillo. Pinaattilätyt ja mansikkahillo.

Jos ruuassa ei kaikki komponentit ole kohdallaan saa se aikaan todella vahvan tunnereaktion, jonka jälkeen on kaksi vaihtoehtoa:

  • Yrittää pystyä nielemään ruokaa sen verran, ettei kuole nälkään ihan heti.
  • Löytää jotain muuta syötävää, tai olla nälissään
Tekstuuri ja koostumus sanelee paljon ruokien sietämistä. Esimerkiksi leivässä pitää olla tietty purutuntuma, ja jugurtissa ei saa olla klönttejä. On myös kausia, jolloin voin syödä samaa ruokaa vaikka kuukauden päivät putkeen kyllästymättä, viimeisin tällainen oli tortillat.

Misofonia hankaloittaa syömistä toisten kanssa joissain määrin. "Misofonia saa aikaan äärimmäisen voimakkaita vihan ja ärsytyksen tunteita tietyistä ääniärsykkeistä johtuen. Vihaa herättävät tyypillisesti tavalliset syömisen äänet, kuten maiskutus, hörppiminen ja rouskutus".

Seuraavasta linkistä voi olla hyötyä jollekin, joka miettii kuinka saisi ruokailuja jouhevimmiksi ruokarajoitteiselle. Sivulla paljon muutakin hyödyllistä tietoa neurokirjoon liittyen: "Yleisiä ohjeita aistiyliherkkien, syömispulmaisten lasten ruokahetkiin"

Olen jo tottunut siihen, että muut näkevät minut vain nirsoilijana. En jaksa aina selittää miksi syön, kuten syön.