#AsenneEiMaksaMitään
Tällä viikolla vietetään autismitietoisuuden viikkoa.
Sain autismiliitolta pyynnön, että osallistuisin kirjoittamalla #AsenneEiMaksaMitään teemalla.
Niin monesti saa lukea voimalauseita kuinka elämä on asenteesta kiinni, tai kuinka asenne ratkaisee kaiken. Mutta kuinka moni näiden voimalauseiden viljelijöistä ja somepostaajista oikeasti on pysähtynyt miettimään, että toteuttaako itse omalla toiminnallaan näitä asioita, joita paukuttaa esille?
On hienoa kehuskella sillä, että on avoin persoona ja hyväksyy kaikenlaiset ihmiset, kunnes joku pieni ja yksinkertainen asia näyttää, että pitkälti kyse on jonkin sortin kaksoismoralismista tai ymmärtämättömyydestä sitä kohtaan, mitä nuo termit oikeasti tarkoittavat.
Erilaisuus on hienoa, se on rikkaus!
Erilaisuus on hienoa niin pitkään, kunnes itse on se erilainen "normaaleiden" valtakunnassa ja omaa erilaisen käsityksen elämästä neurokirjon ihmisenä. Voisi siis sanoa, että erilaisuus on hienoa, kunhan ei ole liian erilainen. Harva kykenee aidosti heittämään stereotypiat ja ennakkoluulot sinne romukoppaan, ja ottamaan avoimin mielin vastaan jotakin erilaista ja poikkeavaa.
Oletan, että neurokirjoon kuuluvilla täytyy olla tietynlainen mindset, että selviytyvät maailmassa joka ei käy heidän logiikkaan. Itselläni asenne on olla sitkeä, rohkeasti tuoda esiin erilaisuutta ja näyttää, että vaikka olen erilainen niin silti olen vähintäänkin yhtä hyvä kuin muut.
Jos neurokirjoon kuuluva kykenee parhaansa mukaan toimimaan neurotyypillisten kanssa noudattaen heidän sosiaalisia sääntöjään ja kirjoittamattomia normeja parhaansa mukaan, mukautumaan ja käyttäytymään kuten yhteiskunta odottaa, sekä asennoitumaan heidän toimintaan/ ajattelutapoihin, niin todellakin ihmetystä herättää miksi se on niin vaikeaa toiseen suuntaan?
Asenne ei maksa mitään. Se vaatii vain halun muokata omaa ajattelutapaa, halun kasvattaa omaa ymmärrystä muista, halun ymmärtää ja valmiuden heittää aiemmat käyttäytymis/ ajatusmallit pois uuden tieltä.
Jos asenne ei maksa mitään, ja se on ensimmäinen lähtökohta ottaessa erilaiset ihmiset huomioon, niin miksi ihmiset eivät ymmärrä käyttää sitä, jos kerta erilaisuus ja sen hyväksyminen on sitä mihin jokaisen pitäisi pyrkiä.
Jo pienellä asennemuutoksella sitä erilaisuutta kohtaan voi olla todella suuria merkityksiä sille erilaiselle henkilölle. Hyväksyvällä asenteella on paljon vaikutusta henkiseen hyvinvointiin ja kuuluvuuden tunteeseen. Jos yksinkertaisesti asennetta muuttamalla voit tehdä toisen henkilön elämästä edes vähän mielekkäämpää, siedettävämpää ja mukavampaa, niin miksi sitä asennemuutosta et tekisi?
