Kameleontti
Jokainen varmasti muistaa koulustaan tapauksen, jossa toinen lapsi imitoi toisen lapsen mieltymyksiä.
"munkin lempiväri on punanen" Jep jep, ja viikon kulutua taas sininen.
Kyseessä voi olla harmiton halu olla pidetty, tai tarve olla jollain tapaa oikeanlainen sopiakseen porukkaan.
Lapset ovat rehellisen raadollisia ja erilaisuutta harvoin ymmärretään. Jännä, kuinka jo niinkin nuoressa iässä on valta- asettelut vahvoina.
Autismikirjoon kuuluvalla voi olla hankala rakentaa/ löytää omaa omaa identiteettiään maailmassa, joka ei tunnu itselle sopivalta. Vai pitäisikö sanoa maailmassa, joka ei oikein anna sopia joukkoon.
Jos lasta kasvussa ja identiteetin kehityksessä ei ohjata ja tueta, niin moni raukka hukkaa itsensä turhaan.
Voi käydä niin, että otetaan liiallisesti vaikutteita ulkopuolelta ja yritetään niistä kasata identiteettiä, joka olisi mahdollisimman normaali. Tällöin päädytään kopioimaan toisten mieltymyksistä ja käyttäytymisestä keinotekoisesti omaa.
En väitä että olisin kyennyt kasvattamaan itselleni ehyen identiteetin lapsuudessa. Ehdottomasti identiteettiini vaikutti ympäristö ja siinä olevat ihmiset, sekä odotukset.
Olin kameleontti.
Seurasin tarkasti muita. Useasti tuntui että tarkastelen ihmisiä jotenkin ulkopuolisesti vaikka olin läsnä samassa hetkessä, samassa huoneessa. Katsoin vieraslajia jonka salaisuuksia koitin saada selville. Motiivit jonkun eleen, ilmeen tai käyttäytymisen takana kiehtoivat. Oli tarve saada selville tarkoitusperä käyttäytymiselle, jotta ymmärsin sen kokonaisvaltaisen merkityksen.
Aloin mukautumaan ympäristööni paremmin kun opiskelin ihmisä. Muistaakseni noin 5 luokalla aloin sietämään katsekontaktia pitkiäkin aikoja. Omaksuin monia erilaisia rooleja, mutta ne olivat vain pintapuolisia eivätkä kertoneet omasta aidosta ytimestäni mitään. Maskaminen oli uuvuttavaa ja useasti ne kuluttivat omia voimavarojani. Asiakaspalveluhymy on hyvä vertauskuva.
Koulut ja vanhemmat voisivat tukea kasvavia lapsia siihen, että on tärkeätä löytää asiat joista itse pitää, ja mitkä tuovat itselle hyvää oloa. Ettei tarvitse häpeillä.
Näin erilaisuuden arvostaminen ja hyväksyminen olisi edistykseellisempää myös vanhemmalla iällä.